Tietoa mainostajalle ›

June 3, 2013

PALJASTUKSIA: VOL 1

-->

Aloittakaamme paljastusten viikko kertomalla projektimme merkittävin uutinen: meillä on rakennuslupa! Arkkitehtimme jätti sähköisen lupahakemuksen rakennusvalvontaan huhtikuun 8. päivä. Viime viikon torstaina tuli tieto, että lupa on myönnetty. Ennen projektiin ryhtymistä meitä oli peloteltu pitkistä lupaprosesseista, edestakaisin vatvomisesta sekä kaiken maailman väännöstä lupavirastossa. Täytyy kyllä sanoa, että asia hoitui helpommin kuin HSL:n bussikortin tilaaminen. Ennen kuin rakentaminen pääsee vauhtiin, on edessä kuitenkin vielä muutama mutka.

Tontilla seisoo talo. Jykevä, rakkaudella rakennettu talo, johon liittyy tarinoita ja muistoja jo edesmenneistä. Talon syntytarina ulottuu niinkin lähihistoriaan, kun 50-luvun loppuun. Ajankohtaan, jolloin vielä ”jaettiin” suuria, metsäisiä tontteja sodassa palvelleille rintamaveteraaneille. Kuten tuolloin oli käytäntö, talo on rakennettu täysin hartiapankkivoimin. Mitään ylimääräistä ostamatta, lahjoituksia ja kierrätysmateriaaleja luovasti ja taidolla käyttäen. Se, että asioita tehtiin täysin tyhjästä nyhjäisemällä on nykyajan kulutusyhteiskunnassa mahdotonta edes käsittää.

Talo on nyt muutaman vuoden seissyt tyhjillään. Huoneet ovat kuitenkin edelleen täynnä elämän jälkiä. Huonekaluja, kirjoja ja valokuvia, jotka kertovat omaa tarinaansa talossa oman aikansa asuneesta.

Arvatenkin tämä herättää tunteita kaikissa, jotka välittömästi liittyvät taloon tai välillisesti tuntevat talon lähihistorian. Kukapa nyt todellisuudessa tahtoisi panna mummilaa maan tasalle!
SHARE:

6 comments

  1. Onnea rakennusluvasta ja että meni ekalla läpi! Meille tuli lupahakemus pallona takaisin ja autotallia piti sirtää papereissa 30 cm.. =D

    ReplyDelete
  2. Syhi: Kiitos, hämmästyimme luvan saannin nopeutta, niin että jumahdimme muutamaksi päiväksi niille sijollemme.. Nyt taas projekti rullaa. Tuo teidän 30 sentin siirto oli varmasti merkittävä! Kaikkea sitä ;)

    ReplyDelete
  3. AnonymousJune 16, 2013

    Onnittelut luvasta! Ja *huoh*, tuo mummilan purkaminen tuntuu varmasti pahalta.. Itsekin Helsingissä tänä keväänä purimme 50-luvun lopussa valmistuneen vanhan talomme, ja uusi kivitalo on nyt harjakorkeudessa! Purku-urakkaa piti pitkään miettiä, vaikka kyseessä ei varsinainen mummila ollutkaan.. voin vain kuvitella.. Mutta haikeudet sikseen, uutta kohti! Sellaista se elämän kiertokulku on! t. Sanna

    ReplyDelete
  4. Anonyymi: Mietimme myös mahdollisuutta laajentaa vanhaa taloa (ha 70 neliöä), mutta kukaan ei "suostunut" ottamaan vastuuta vanhojen perustusten kestävyydestä (vastuu 10-vuotta). Uuden talon rakentaminen on tontinkin arvoa ajatellen ihan fiksu vaihtoehto. Toinen vaihtoehto olisi ollut myydä, ja tuon kokoiselle tontille olisi joku grynderi varmaan pykännyt rivitalon ;) Säilyypähän tontti ainakin suvussa ja kaikki rakennusoikeus käytettyä!

    ReplyDelete
  5. Jaa... Kun kyse ei taida olla sinun mummilastasi eikä myöskään sinun perinnöstäsi, niin miksi annat jatkuvasti postauksissasi sellaisen kuvan?? Ja mihinkäs se talo pitikään rakentaa alunperin? Onkohan kaikki osapuolet tietoisia mihin sieltä on niitä "pelastettuja aarteita" viety ja minkä verran. Olisiko syytä paukutella henkseleitä vähemmän, kun eihän sinulla ole oikeasti tuohon tonttiin tai taloon mitään yhteyttä! Miten sinä kehtaat julkisesti nyyhkytellä mummin muistoa ja talon henkeä yms ihan niinkuin kyseessä olisi SINUN sukulainen! Kuinka monta kertaa tapasittekaan?? Ymmärrätkö, että tuollaisella jeesustelulla ja hurskastelulla loukkaat niitä, jotka oikeasti mummin muistoa kunnioittavat! Mietipä vähän asioita!

    ReplyDelete
  6. Kiitos kommentistasi Anonyymi.. Blogilla on kaksi kirjoittajaa ja näistä toisella on hyvin henkilökohtainen side mummiin. Nämä "pelastetut aarteet" ovat kaikki julkaistu blogissa. Jos jollain on jotain vaateita, voi ottaa yhteyttä :)

    ReplyDelete

| Kiitos kun jätit viestin!
| Tack för din kommentar!
| Thanks for your comments!

Blogger Template Created by pipdig