Tietoa mainostajalle ›

June 6, 2015

PERFEKTIONISTI EI PÄRJÄÄ

Minulla on usein niin sanotusti monta rautaa tulessa. Suhtaudun asioihin intohimoisesti ja haluan tehdä kaiken, mihin ryhdyn täydellisesti. Tästä kaikesta palosta seuraa kuitenkin se, etten saa omasta mielestäni ikinä mitään oikein kunnolla valmiiksi. Olisihan sen voinut tehdä vaikka kuinka paljon paremmin!

Saatan viilata tekstiä, kuvaa tai päätöstä ruokapöydän tuolien valinnasta niin kauan, että hermostun lopulta itsekin itseeni. Usein vatvottuani jotain asiaa tarpeeksi kauan, tilanne on jo mennyt ohi. Niin kuin HS:n tämän päivän kolumnikin julistaa: Empijä jää kakkoseksi.

Samaan aikaan toinen sutii menemään hieman suuremmalla pensselillä. Miettikääpä esimerkiksi jääkiekkoilijaa, joka jokaisen tilaisuuden tullen suhaisee maalia kohden huolimatta siitä, onko vetopaikka ihan just eikä melkein. Ja sitten sitä toista, joka hioo ja viimeistelee kuviotaan niin, ettei ikinä pysty laukomaan, koska pelkää, ettei sitä täydellistä maalia ehkä synnykään. Kumman luulette menestyvän?

Myönnän, että tuijottelin todella pitkään toisten perävaloja ja ihmettelin, kuinka kaikki kiitävät lennossa ohitseni tilanteessa kuin tilanteessa. Itse jäin hissukseni nurkkaan näpertelemään ja odottamaan kiitosta. Kun kiitosta ei kuulunut, ajattelin tehdä seuraavan asian, johon ryhdyn, vieläkin paremmin. Tästähän se noidankehä vasta syntyikin. Seuraavalla kerralla muut menivät ohi, niin että pölähdys vain kävi ja itse jäin itku kurkussa nieleskelemään laskeutuvaa pölyä.

Blogia aloittaessani lähtökohtani kaiken tekemiseni suhteen olivat tyystin toisenlaiset. Minulla ei ollut mitään tavoitteita. Ei aikatauluja tai julkaisupaineita. Ei analyysejä tai toteutuneita tilastoja, jotka kertovat asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Oli vain minä itse ja tarve tehdä sitä, mitä oikeasti rakastan: kirjoittaa ja tehdä juuri sellaisia kuvia, kuin itse haluan. Itseäni yhtään sen enemään väheksymättä, juuri niistä lähtökohdista ja sillä taidolla, joka minulla jo on. Tätä samaa toimintamallia olen pikkuhiljaa soveltanut myös niin sanotusti siihen oikeaan elämään. Deadlineja ja tavoitteita ei ihan samalla tavalla voi painaa kintaalla, mutta jokaisen tehdyn työn kohdalla olen antanut itselleni mahdollisuuden myös epäonnistua ja oppia. Silloin tällöin olen jopa taputtanut itseäni päähän ja todennut: hyvinhän se meni!

Huomasitte kenties kesäkuun alussa, että blogini yläreunaan ilmestyi musta palkki, jossa lukee teksti Suomen blogimedia. Kyse ei ole blogiportaalista vaan itsenäisten blogien kollektiivista, joka tavoittaa viikoittain 150 000 uniikkia lukijaa ja kattaa ammatikseen kirjoittavia mielipidevaikuttajia kaikilta elämän osa-alueilta äitiydestä ja sisustuksesta muotiin ja ruoanlaittoon.

Tuossa loistavassa joukossa on suorastaan hykerryttävän hyvä olla ja strategia on edelleen sama kuin kaksi vuotta sitten: start with love.
SHARE:

11 comments

  1. Olipas hyvä kirjoitus, se sai pohtimaan omaa toimintaa. Sillä kyllä, kovasti tuttua asiaa minulle myös. Olin ennen ihan samanlainen, jokaikistä yksityiskohtaa jäin hiomaan ja tuntui, ettei mikään valmistu koskaan. Nyt kun pystyy vähän suurpiirteisempään touhuun, vaikkapa ihan leipomisessa, niin tekeminenkin on paljon hauskempaa : ) Luin kerran tietokirjailija Kaisa Jaakkolan blogikirjoituksen, joka oli otsikoitu näin: Aloita ennen kuin olet valmis. Se jäi mieleen, ja yritän noudattaa ohjetta monissakin asioissa. On ollut hauska huomata, että kas vaan, näinhän sitä tosiaan saa enemmän aikaankin!

    Niin ja onnea Suomen Blogimedia -kollektiivista! Hieno juttu : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi aiheesta. Tuo "aloita ennen kuin olet valmis" kolahti kyllä tähän osoitteeseen todella kovaa. Miten monta kertaa sitä onkaan asettanut itsellensä jo ennen aloitusta niin kovat odotukset tai tavoitteet lopputuloksesta, että rimakauhu iskee ennen kuin pääsee edes alkuun.

      P.S. Minulla on jäänyt leipomisesta ihan kauheat traumat köksäntunneilta. Siinäpä olisi vasta ihana haaste: oppia leipomaan rennolla otteella. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, leipominen on oikeasti todella kivaa ja rentouttavaa puuhaa :)

      Delete
  2. AnonymousJune 07, 2015

    Löysin vasta blogiisi ja nyt olen selaillut vanhoja juttuja ja ei voi kuin huokailla! Niin kaunista kaikkialla! En löytänyt kuitenkaan mistään minkäänlaista pohjakuvaa, oletko sellaista tehnyt? Se helpottaisi lukemista, kun tietäisi vähän missä mikäkin paikka on :) minkä verran teillä on muuten neliöitä talossa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. On todella mukava kuulla, että löysit blogini. Lämmin kiitos kauniista sanoistasi ja siitä, että jätit viestin käynnistäsi <3

      Talossa on neliöitä talousrakennus mukaan laskettuna 236. Pohjakuvat löytyvät täältä: http://mustaovi.blogspot.fi/search/label/POHJAPIIRUSTUS

      Delete
  3. Hyvä postaus ja mielestäni tärkeästä asiasta. Luin myös tuon Rehnin kolumnin aiheesta. Tunnistan myös itsessäni ex-perfektionistin. Ex sen vuoksi, että olen tässä viime vuosina ihan opettelemalla opetellut pois kaikenlaisesta viilauksesta ja pusken muitakin (naisia) kertomaan julkisesti onnistumisistaan. Lopputulos on vähän sinne päin blogi, loistavaa tulosta tekevä omatoiminen ja proaktiivinen tiimi töissä ja koti ihan über-rempallaan :) Tähän voisi vielä lisätä, että perfektionismista luopumista seuraava sääntö (numero kaksi) on: Kehu nainen päivässä.

    Sulla on tosi kiva blogi ja aika mielettömän hienoja kuvia teidän upeasta kodista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten hienoa kuulla, että olet onnistunut karistamaan perfektionistin itsestäsi ja lämmin kiitos, että jaoit kokemuksesi aiheesta! Tekemisestä tulee varmasti paljon mielekkäämpää (ja samalla myös tuloksellisempaa), kun osaa jättää kaiken turhan viilaamisen syrjään. Siinä on monelle (minulle) paljon ajattelemisen aiheitta. Eli rennosti vain, hyvällä asenteella eteenpäin :)

      Delete
  4. Vitsit, tästä tekstistä kyllä tunnistaa itsensä!
    Se on vaan niin vaikeaa päästää täydellisyyden tavoittelusta irti, vaikka kuinka tietää sen syövän aikaa. Onneksi nykyinen työtehtävä pakottaa välillä erittäinkin nopeaan reagointiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nimenomaan juuri siitä täydellisyyden TAVOITTELUSTA. Ikinähän sitä täydellistä lopputulosta ei voi tavoittaa vaikka tekisi kaiken työmäärän päälle vielä pari ylimääräistä hokkupokkus taikatemppua :) Ja voi miten vapauttavaa tehdä välillä nopeitakin päätöksiä. Mitä useimmin reagoi johonkin asiaan nopeasti, sitä helpommin se tuntuu sujuvan taas sitten seuraavalla kerralla?

      Delete
  5. Onnea! Suomen blogimediaan kuulutkin kirjoittelemaan ja kuvaamaan, taitava nainen! :)

    ReplyDelete

| Kiitos kun jätit viestin!
| Tack för din kommentar!
| Thanks for your comments!

Blogger Template Created by pipdig