Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

November 21, 2019

KUINKA PALJON KOTI MUUTTUU VIIDESSÄ VUODESSA


Se kesä oli helteinen. Painoimme yksiön oven kiinni viimeistä kertaa ja kannoimme loput tavarat autoon. Auton startatessa en malttanut olla vilkaisematta vielä kerran taakseni. Näillä kulmilla olin viettänyt elämäni onnellisimmat päivät.

Muuttokuorma koostui sängystä, itse nikkaroidusta pöydästä sekä muutamasta Ikean jakkarasta. Olin halunnut tuoda niihin hieman enemmän persoonaa ja maalannut kannet ja  jalat erivärisiksi.


Uusi koti ei tehnyt ensi näkemältä vaikutusta. Piha oli kasa soraa ja terassin edessä oli urakoitsijan jäljiltä kaatopaikka. Maalipurkkien lisäksi kasaan oli kipattu vettyneitä kipsiseiniä sekä ruoantähteitä. Haju oli melkoinen.

Kannoimme pöytälevyn ja pukkijalat sisään ja ilahduimme, kun keittiön hanasta tuli vettä. Asettelimme tavarat keittiön tasoille ja keitimme kahvit.

Sinä vuonna kaikki aika kului sisäpintoja viimeistellessä. Raksahommien ohella innostuimme tuunailemaan pari apupöytää Ikean rungoista. Iltaisin putsasin betoniseinästä valumia ja kirosin kaikki raksahommat syvimpään maanrakoon. Yöt nukuimme 120 leveällä runkopatjalla alakerrassa.

Kodin sisustus täydentyi kesän loppupuolella, kolmen vuoden sohvattomuuden jälkeen tv-huoneen sohvalla sekä häälahjaksi saamallamme pyöreällä ruokapöydällä.


Seuraavan vuoden tammikuussa ostimme kaksi nojatuolia ja helmikuussa vihdoin ja viimein sängyn.

Kesä kului lähinnä terassin kalusteita nikkaroidessa.

Kesän loputtua havahduin siihen, että olimme asuneet niin kovin keskeneräisessä kodissamme jo vuoden. Olin törmännyt jossain keskustelupalstalla siihen samaan, iänikuiseen valitukseen siitä, miten uudet talot näyttävät niin persoonattomilta ja asumattomilta. Blogissa tiivistin asian näin:

"En oikein osaa sanoa yksiselitteisesti, mistä tämä johtuu. Jos olisimme toteuttaneet talomme "avaimet käteen" -periaatteella olisiko meillä ollut enemmän intoa ja aikaa pohtia huonekaluja? Kenties, mutta rahallisesti olisimme olleet vieläkin tiukemmalla.”

Liekö tätä asiaa murehtiessa iskin silmäni 40-luvun liinavaatekaappiin, joka tupsahti Eeva Kolumaisesti eteeni eräänä aurinkoisena haahuilupäivänä (toinen vastaavanlainen löytö oli ruokapöydän tuolit).


Keskeneräisyydestä (ja keskustelupalstan kommenteista) huolimatta seuraavan vuoden keväällä kotimme valittiin Suomen inspiroivimmaksi. Sen vuoden sisustuskiintiöön mahtui vielä sutipuu, joka on kasvanut kolmessa vuodessa yli kolme metriseksi (muut kasvit söi koira).

Blogissa pohdin sisustamattomuutta näin:

"Nyt kun talon sisä- ja ulkopinnat ovat kunnossa, minulla olisi tulevan syksyn aikana toiveena päästä panostamaan hieman enemmän myös tuohon kodin sisustuspuoleen. Vaikka vuodessa ei tunnu tapahtuneen juuri mitään, vuoden takaisia kuvia selatessani huomaan kuitenkin ottaneemme oikeita jättiläisharppauksia, mitä tulee kodin valmistumisen suhteen. Ja sieltä se kodikkuuskin tulee. Kaikista eletyistä hetkistä. Kerros kerrokselta."

Ja niinhän se on tullut: pikkuhiljaa, kerros kerrokselta. Kotimme ei juurikaan enää muistuta sitä taloa, jonne kannoimme viisi vuotta sitten pöytälevyn ja pukkijalat sisään. Silti viiden vuoden jälkeen ei edelleenkään ole valmista (toki loppukatselmus saatiin hetki sitten läpi).

Kun nyt katselen ympärilleni, mieleni täyttää ihan toisenlainen levollisuus ja rauha. Talosta löytyy edelleen keskeneräisiä kohtia, niin sisustuksen kuin rakentamisen puolesta. Olen kuitenkin pyyhkinyt puhelimen muistiosta kaikki to-do-listat: tehdään kun ehditään (ei niin tärkeiden, tekemättömien töiden listojen tuijottaminen stressaa ihan vietävästi). Faktahan on se, että koti elää elämäntilanteiden, vuodenaikojen ja mielitekojen mukaan, eikä koskaan siinä mielessä ole oikeasti valmis.

P.S. Tekstissä tummemmalla näkyvien linkkien kautta näet, miltä tilat näyttivät ennen.
SHARE:

November 18, 2019

5 VIRHETTÄ JOTKA TEIMME RAKENTAESSA


Olemme asuneet nykyisessä kodissamme viisi vuotta. Näiden vuosien aikana olemme usein palanneet rakennusaikoihin. Välillä itsetyytyväisyyttä huokuen, sitten taas huvittuneina ja joskus suorastaan kauhuissamme. Kuten niinä hetkinä, kun muistelemme ensimmäistä yläkerrassa otettua suihkua. Ja sitä seurannutta vedenpaisumusta alakerran eteisessä.

Sanomattakin selvää, ettemme suoriutuneet rakentamisesta täysin kuivin jaloin.

Jos nyt rakentaisimme uudestaan, osaisimme toivon mukaan välttää ainakin seuraavat virheet.

1. Vastaavan mestarin valinta

Olimme lukeneet kaikista mahdollisista lähteistä, että yksi kriittisimpiä asioita rakentaessa on pätevän rakennusmestarin palkkaaminen. Tästä syystä paneuduimme tehtävään erityisellä huolella. Ongelmaksi muodostui se, että muodollisesti pätevää ja kaupungin rakennusvalvonnan hyväksymää vastaavaa työnjohtajaa ei meinannut millään löytyä. Lopulta, suositusten kautta palkkasimme urakkaan henkilön, joka täytti ainakin paperilla kaupungin asettamat vaatimukset. Parhaimmillaan vastaava mestari toimii rakentajan oikeana kätenä aina suunnitteluvaiheesta talon valmistumiseen saakka. Pahimmillaan henkilö on vain pakollinen kumileimasin. Meidän tapauksessa toteutui ikävä kyllä jälkimmäinen.

Irtisanottuamme edellisen mestarin, palkkasimme tehtävään uuden, jonka kanssa saatoimme rakennushankkeen viime syksynä loppuun.

Jos nyt rakentaisimme, olisi meillä yhteystiedoissa vastaava työnjohtaja, jonka kanssa kommunikaatio todellakin toimii.

2. Oveton pohjaratkaisu

Suunnittelimme kotimme lähes täysin avoimeksi. Tällä hetkellä talostamme löytyy lasisten ulko-ovien lisäksi kaksi sisäovea, joista toinen johtaa eteisen vessaan. Vessan ovi jää käytössä lähestulkoon aina auki (tilanne saattaa toki muuttua sinä päivänä, kun ulko-oven taakse ilmestyy vieras, joka yllättää isäntäväen housut kintuissa pöntöltä: lasisesta ulko-ovesta on nimittäin suora näköyhteys alakerran vessaan). Sanomattakin selvää, että meitä ei liiemmin häiritse se, että ohikulkijat (sekä muutama muu instaa tai verkkoa selaileva) pystyy näkemään lähestulkoon kaiken, mitä talossamme tapahtuu.

Myös yläkerran vessaan saimme asennettua muutaman vuoden asumisen jälkeen, (yllätys-yllätys) lasisen oven. Kolmas ovi on liukuovi, joka erottaa kuraeteisestä kulkevat koirat muista asuintiloista. Liukuovi kulkee seinän välissä ja samanlaisen ratkaisun
tekisimme mahdollisessa tulevassa rakennushankeessa kaikkiin muihinkin oviaukkoihin.

Seuraavaksi työlistalla olisi asentaa saunatuvan vessan sekä lastenhuoneen ovi. Haasteena näissä on se, että ovet joutuu teettämään, koska aukot eivät ole millään lailla standardikokoiset. Ovien teettäminen on sen verran kallista lystiä, että olemme vitkutelleet asian kanssa jo viitisen vuotta eikä käytettävissä oleva raha tuossa ajassa ole lisääntynyt yhtään.

Jos nyt rakentaisimme, suunnittelisimme huolellisemmin kuinka ovet mahdollisesti jälkikäteen asennettuna toteutetaan.

3. Muiden talossa asuvien huomioiminen

Kun muutimme, olimme lapseton pariskunta, jolla on on yksi koira. Tätä nykyä talossamme asuu näiden lisäksi lapsi sekä toinen koira. Vaikka kuinka yritimme suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon eri elämäntilanteet, ei meillä ollut käytännöstä tietenkään mitään kokemusta. Lapsen tarpeita emme juurikaan ole vielä edes päässeet kartoittamaan (kaksivuotias nukkuu vielä huoneessamme ja leikit sijoittuvat sinne, missä kulloinkin oleskelemme). Koirien kannalta olisi ollut äärimmäisen kätevää, että tuhat neliöinen tontti olisi aidattu. Miten monesti sitä onkaan toivonut, että koirat pääsisivät nopeasti tarpeilleen vain avaamalla ulko-oven. Taaperon ja kahden koiran kuljettaminen hihnalenkillä ei ole aina kaikista helpointa.

Mikäli neliöt olisivat antaneet myöten, olisi myös kuraeteinen saanut koirien kannalta olla huomattavasti isompi.

4. Sähköpistokkeiden määrä

Urakoitsija pyöritteli päätään, kun toimitimme päivitetyn sähkösuunnitelma. Pistokkeita oli varmaan tuplat verrattuna siihen, mitä urakointisopimus sisälsi. Urakoitsijalle kiitos; päivitetty suunnitelma toteutettiin ilman lisäkustannuksia (urakan ulkopuolelle jäi sähkökalusteiden hankinta).

Silti sähköpistokkeita olisi saanut olla vieläkin enemmän.

LUE MYÖS: MITÄ KIVITALO MAKSAA

5. Takan toiminnallisuus

Talomme ehkä näyttävin yksityiskohta on elementtiseinän sisässä oleva takka. Takkaseinän toimitus oli jo itsessään hivenen haastavaa. Lisäksi ongelmia aiheutti takkasydämen luukun ulkopuoliset vipstaakkelit, joita en ollut huomioinut siinä vaiheessa, kun piirsin seinän ja seinään tulevat aukoitukset. Takan aukon mitat olisivat pitäneet olla suuremmat, kuin takkasydämen mitat, jotta kaikkia säätöjä olisi vaivaton käyttää. Sydän jouduttiin asentamaan aukon takaosaan (eikä aukkoon), mistä syystä tuloilmaa ei pysty säätämään.

Niin, ja mitenkä kävi yläkerrasta vuotaneiden vesien kanssa? Vuotokohtaa tutkittiin moneen otteeseen ja monella eri kokoonpanolla urakoitsijan, rakennusmestarin, laatoituksesta ja vesieristyksestä vastaavan toimijan kesken. Lopulta syylliseksi paljastui kaivon virheellinen vesieristäminen. Asia korjattiin ja saimme kahden vuoden päästä kuluttajariitalautakunnan suosituksen mukaan korjauksesta aiheutuneet kulut täysimääräisenä virheen tekijältä.

Pohdimme usein, rakentaisimmeko uudestaan? Vastaus on kyllä, mikäli sopiva tontti löytyisi. Olisimme myös valmiita ottamaan sen riskin, että kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan  vaikka tekisimme tismalleen saman talon uudelleen tismalleen samaan paikkaan. Sen verran muuttujia matkaan mahtuu aina säästä alkaen.

Niin kuin urakoitsijamme aina sanoi “tämä rakentaminen nyt on vähän tämmöistä”.

P.S. Ensi viikolla juttua kaikista niistä ratkaisuista, jotka jo suunnitteluvaiheessa teimme ja joihin olemme edelleen erittäin tyytyväisiä kodissamme.

LUE MYÖS: OMAKOTITALON SUUNNITTELUPROSESSI

P.P.S. Jutun kuvat (kuvaaja Pauliina Salonen) on alunperin julkaistu Asun-lehdessä (2016). Tällä viikolla tulossa juttu siitä, miten kotimme sisustus on muuttunut viidessä vuodessa.
SHARE:

November 12, 2019

SAMALLA TARINALLA VOI OLLA KAKSI ERI LOPPUA


Vauvan sydänäänet laskevat: “Tämä syntyy nyt tai viimeistään tänä yönä. Valmistautukaa sektioon.”

Makaan Naistenklinikan päivystyksessä pienessä, ei juuri siivouskomeroa suuremmassa huoneessa tutkimuspöydällä. On keskiyö ja kaikkialla on hiiren hiljaista. Välillä huoneessa piipahtaa hoitaja lisäämässä uuden tippapullon kanyyliin. Saan myös piikin, joka toivon mukaan ehtii valmistella vielä niin kovin kehittymättömän pienen ihmisenalun edes hivenen paremmin tähän maailmaan.

Yö tuntuu matelevan hitaasti eteenpäin. Hitaammin kuin koskaan ennen. Väsyttää, mutta silmät eivät suostu painumaan kiinni. Katselen levottomana ympärilleni ja odotan.

Ajatukset harhailevat. Mietin, mitä sille kinderkakulle käy, joka jäi keskeneräisenä jääkaappiin. Osaisikohan mies tehdä sen loppuun? Mieleeni ponnahtelee myös kaikki työpöydälle jääneet tekemättömät työt. Painoaineistot, jotka odottavat viimeistelyä. Vielä piti olla hyvin aikaan, yli kuukauden päivät äitiysloman alkuun.

Aamulla minut viedään osastolle 42. Sektiosuunnitelmat on toistaiseksi keskeytetty ja tilannetta seurataan.

Iltapäivällä saamme “vieraita”. Kaksi hoitajaa vastasyntyneiden teho-osastolta saapuu kertomaan, mitä tapahtuu sitten, kun vauva on syntynyt. Hoitajien mentyä huoneeseen jää pelko.

Vauva syntyy nopeasti. Ja vieläkin nopeammin vastasyntynyt kiidätetään viereiseen huoneeseen. Isä lähtee mukaan.

Ensimmäiset kuukaudet ovat vaikeita. Päivät rytmittyvät sairaalan rutiinien mukaan ja iltaisin, sairaalassa vietetyn päivän jälkeen kotona iskee ikävä. Se on ikävää, joka saa jokaisen solun särkemään ja meinaa tukahduttaa hengen. Soitan joka ilta osastolle kuullakseni, että kaikki on ihan hyvin. Aamulla nähdään.

Ja vaikka kaikki on hyvin.

Pelko ja ikävä ei hellitä.


Tulevana sunnuntaina vietetään maailmanlaajuista keskoslasten päivää. Keskosella tarkoitetaan vauvaa, joka on syntynyt ennen 37. raskausviikkoa tai alle 2 505 gramman painoisena. Maailmassa joka kymmenes lapsi syntyy ennenaikaisesti. Suomessa ennenaikaisesti syntyneitä on noin 4 prosenttia ja heistä noin puoli prosenttia syntyy alle kilon painoisina. Yli puolissa tapauksista ennenaikaisen synnytyksen syy jää epäselväksi.

Suomessa keskosten perheiden tukena toimii keskosperheiden yhdistys Kevyt Ry. Kevyen yksi päätehtävistä on edistää keskosperheiden hyvinvointia ja tasa-arvoa.

Ennenaikaisesti syntynyt vauva tarvitsee syntymänsä jälkeen pitkään sairaalahoitoa ja on vielä kotiuduttuaankin keskimääräistä vaativampi hoidettava esimerkiksi erilaisten sairauksien, vammojen, motorisen kehityksen ja aistisäätelyn ongelmien, itkuisuuden sekä nukkumiseen ja syömiseen liittyvien ongelmien vuoksi. Keskosvauva on alttiimpi infektioille kuin täysiaikainen vauva. Osa keskosista tarvitsee lääkitystä tai hoitoja ja terapiaa kotiutumisen jälkeen jopa vuosien ajan ja keskosuuden vaikutukset voivat ulottua aikuisuuteen asti.

Keskoslapsen syntymä voi aiheuttaa vanhemmille kriisin, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan synnytyksen jälkeinen masennus on tavallista yleisempää keskoslasten äideillä ja keskoslapsi jää usein perheen ainoaksi tai viimeiseksi lapseksi, vaikka vanhemmilla olisi alun perin ollut toive suuremmasta lapsiluvusta. Keskoslapsen syntymä vaikuttaa myös isompiin sisaruksiin. (Kevyt Ry.)

Täysin vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys tarjota keskosperheille vertaistukea ja virkistystä, jakaa tietoa keskosuudesta sekä edistää keskosia hoitavien ammattilaisten ja keskosperheiden yhteistyötä.

Meidän molemmat lapset ovat syntyneet keskosena. Toisen kehitystä olemme saaneet seurata ilolla ja ylpeydellä. Toinen lapsistamme nukkuu ikiunta Hietaniemen hautausmaalla.

Viime keväänä Cozy Publishing julkaisi Festive-nimisen juhlakirjan poikani muistoksi. Tuosta kirjasta saaduista tuloista lahjoitimme merkittävän osan Kevyt ry:n toimintaan.

ARVONTA: Tulevan keskoslasten päivän kunniaksi haluan arpoa yhden omistuskirjoituksella signeeratun  Festive-kirjan. Olet mukana arvonnassa jättämällä kommentin tähän postaukseen (palkintona Festive-kirja, arvo n. 30 euroa). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su.17.11.2019.

P.S. Niin ja mitä kävi sille kinderkakulle? Mies teki sen loppuun ja toi minulle sairaalaan pakasterasiassa joka päivä palan.

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Onnea Villakoiria ja kissankarvaa!

LUE MYÖS: MAXILLE

SHARE:
Blogger Template Created by pipdig