Minun heikkous on siinä, etten uskalla hypätä vaikka perustelenkin arkuuteni johtuvan vain korkean paikan pelosta..
Edesmenneen mustan joulukuun aikana otin kuitenkin muutamia haparoivia askeleita kohti kuilun reunaa ja kurkistelin tuntemattomaan. Huhuilin pimeyteen ja yritin saada kiinni, siitä epämääräisestä tunteesta, että tuntematon olisi jotain pelottavaa. Pelko sai päähäni pälkähtämään kaikenlaisia latistavia ajatuksia: omien heikkouksien paisuttelua ja uskoa omasta arkuudesta.
Kirjoitin elokuussa heittäytyjistä, ihmisistä jotka uskovat omaan juttuunsa ja inspiroivat toiminnallaan ja teoillaan myös muita. Tuota juttua lukiessani aloin pohtia jälleen kerran inspiraation ja innostuksen merkitystä. Omani on ollut hieman kateissa ja olenkin epätoivoisesti yrittänyt löytää sitä jostain ulkopuolelta. Itseäni etsiessäni eteeni sattui jostain syystä hollantilaisen Idee van Karwein DIY -lehti, josta bongasin jotain kovin tuttua. Siellä, lehden oikeassa alalaidassa oli jotain, joka sain ilon (ja innostuksen) tunteen läikähtämään sydämessäni. Voi miten inspiroivaa olikaan huomata, että osaa ja pystyy luomaan jotain, mikä inspiroi myös muita. Ja että juuri siinä piilee minun osaamiseni ja vahvuuteni, ihan tuossa nenäni edessä.
En edelleenkään lupaa hypätä benji-hyppyä, mutta lupaan kiivetä askel askeleelta korkeammalle ja luottaa siihen, ettei haittaa vaikka askel välillä vähän lipeää. Lupaan luottaa siihen, että kun aika on oikea, otan sen ratkaisevan askeleen ja annan vapaan pudotuksen jälkeen viimein itselleni luvan singahtaa kohtia korkeuksia. Lupaan siinä mennessäni nauraa ja kiljua koko sydämeni kyllyydestä ja kerrata vielä vuosienkin jälkeen, mieli ja keho innosta väristen, sitä kokemusta, kun viimein luotti siihen, että elämä kantaa.
Kummasti elämällä on tapana järjestyä, vaikka itselläkin usko siihen on välillä kateissa. Mukavaa alkavaa vuotta. Sinulla on hieno blogi.
ReplyDeleteKiitos Terhi kauniista kommentistasi. Onnentäytteistä alkanutta uutta vuotta myös sinulle!
DeletePienin askelin, hetki ja askel kerrallaan. Välillä voi joutua ottamaan askeleen taakse ja taas pääsee pari askelta eteenpäin. Luota siihen, elämä kantaa. Uskoa ja luota tulevaan <3
ReplyDeleteKaksi eteen ja yksi taakse.. ja joskus joutuu ottamaan ihan juoksuaskeleita, vaikka nilkoissa tuntuu olevan kilojen (tai vuosien) painot! Onneksi tie vie kuitenkin aina eteenpäin <3
DeleteOlipa ihanan rohkaiseva kirjoitus. Kyllä se elämä kantaa, vaikka onkin niitä hetkiä kun siihen uskominen on tosi vaikeaa. Ihanaa uutta vuotta! <3
ReplyDeleteIhanaa uutta vuotta myös sinulle littleB <3
DeleteTunsin tollasen ilon läikähdyksen kun kerran sattumalta päädyin tänne sun blogiin - kun tajusin, että sää asut siinä Dekossa esitellyssä superfreesissä söpössä yksiössä! Se oli mun lempparein lehtijuttu pitkään aikaan.
ReplyDeleteKivoja päiviä!
Kommenttisi sai minut ihan sykkyrälle ilosta! Osui ja upposi <3
DeleteHienosti kirjoitit :) Tsemppiä rakentamiseen, inspiraation, ilon ja onnen hetkiä koko vuodelle! :)
ReplyDeleteVoi kiitos kovin! Täällä odotellaan epätoivoisina valonsäteitä, jotta saisi kuvattua muutamia ilon ja inspiraationlähteitä ;)
DeleteUpeasti kiteytit asian!! On hyvä antaa itselle aikaa,poiketa tutulta polulta jos se ei tunnu oikealta,uskaltaa ja nauttia,olla hetkessä. Innovatiivista vuotta teille molemmille!!
ReplyDeleteVasta blogiisi löysin kun etsin valkoisia betonilattioita ja jäin seuraamaan kotinne edistymistä.
ReplyDeleteMe asutaan jo toista betonielementtitaloa (itse rakennettua ja -suunniteltua) ja meillä on nyt tässä talossa lakattu betonilattia. Mutta silloin kun tähän lattiaan päädyimme (v.2009) ei ollut juurikaan tietoa miten näitä käsitellään, joten nyt on ajatuksissa uudistaa lattia ensi kesänä (hui).
Tsemppiä rakentamiseen :)